Tweet

Miksi suomalaiset eivät menesty sijoittajina?

Tässä artikkelissa paneudumme niihin sudenkuoppiin, jotka ovat perinteisesti estäneet suomalaisia menestymästä sijoitustoiminnassa:

1. Liiallinen turvallisuudenhalu

Suomalaiset ovat perinteisesti luonteeltaan riskinkarttajia. Sijoitustoiminnassa tämä näkyy parhaiten siinä, että omistusasuminen on vahvassa asemassa suomalaisessa yhteiskunnassa. Ajatellaan että työelämään päästyä on ensimmäiseksi saatava omistusasunto pään päälle, otetaan iso asuntolaina joka sitoo kiinni Suomeen, työhön ja asuinpaikkaan.

Vaikka tämä voi tuoda tiettyä turvallisuudentunnetta, se myös voi estää hyödyntämästä parempia eteen tulevia tilaisuuksia. Asuntoa ei myöskään yleensä uskalleta asettaa pantiksi sijoituslainalle, vaikka tämä olisikin lähes aina kannattavaa. Osakemarkkinoiden odotusarvollinen tuotto on etenkin tällä hetkellä paljon suurempi, kuin lainan korko. Mietitään aina pahinta mahdollista skenaariota, mutta ei tajuta että tämä sama seikka voi estää mahdollisuuden tulevaisuuden taloudelliseen riippumattomuuteen.

2. Liiallinen luotto vanhoihin instituutioihin

Luotetaan liikaa, että pankit ja valtiot ajattelevat sinun etujasi, vaikka tosi asiassa omien etujen tavoittelu on paljon suuremmassa asemassa näissä instituutioissa. Kivijalkapankkien vahva asema ja perinteet ovat vielä voimissaan, mutta etenkin nuoren sukupolven keskuudessa tämä alkaa olla pikku hiljaa murtumassa. Pankkien suuret kiinteistökulut ja johtajien mittavat bonukset näkyvät kaikki palveluiden hinnoissa.

Jos sijoitussalkku ylipäätään omistetaan, se on sidottu samaan vanhaan pankkiin missä on ollut pankkitili 30 vuotta. Ei vertailla kuluja ulkomaisten vaihtoehtojen ja suomalaisten välillä. Rahat ovat sidottu rahastoihin, joissa on valtavat hallinnointikulut, vaikka tarjolla olisi samalla tuotto-odotuksella huomattavasti huokeampia indeksejä joihin sijoittaa. Pelätään, että rahat eivät ole turvassa ulkomaisissa sijoituslaitoksissa, vaikka ne ovat samalla tavalla pörssinoteerattuja isoja yrityksiä kuin suomalaiset pankitkin.

Ulkomaiset  sijoitustarjouksista löytyvät firmat  tarjoavat selvästi huokeampaan hintaan palveluja, ja ne jotka ovat olleet rohkeita ja uskaltaneet kokeilla niiden palveluja ovat lähes poikkeuksetta olleet tyytyväisiä lopputulokseen. Tutustu ja vertaile hintoja, finanssialan keskusliiton tutkimuksen mukaan kolme neljästä ei tiedä millaisia kuluja heidän rahastoista peritään.

 

(Älä anna ahneen pankkiirin viedä kovalla työllä ansaittuja rahojasi omiin taskuihinsa)

3.Liian kova verotus

Tuloverotus on suomalaisessa yhteiskunnassa poikkeuksellisen korkea. Tämä heikentää kilpailukykyämme yhteiskuntana kokonaisuudessaan ja vähentää yksittäisen kansalaisen mahdollisuuksia päättää mitä tekee rahoillaan.

Etenkin pääkaupunkiseudulla asuvalla on hyvin tyypillistä, että menee puolet nettopalkasta asumiskuluihin ja lopuista suurin osa ruokamenoihin (myös arvonlisäverotus on Suomessa poikkeuksellisen korkea). Jos lopuilla rahoilla haluaa esim. harrastaa tai lomailla, niin ei jää paljon mahdollisuuksia sijoitustoiminnalle.

4. Ei jakseta ottaa asioista selvää, laiskuus omassa toiminnassa

Liittyy samaan seikkaan kuin ensimmäinenkin syy, ei edes tiedosteta, että pankkitalletukselle on tuottavampia vaihtoehtoja olemassa. Ajatellaan että esim. valuuttakauppaan tai kultaan sijoittaminen on niin monimutkaista, että ei jakseta käyttää vapaa-aikaa sen opetteluun, vaikka tosiasiassa kyse on hyvin yksinkertaisesta prosessista. Internetin maailmassa lähes kaikki on nykyisin automatisoitua, ja ne asiat, jotka eivät ole suoraan näkyvissä, niin vastaus löytyy yleensä yhden tai kahden napinpainalluksen takaa.

  5. Ei osata arvioida mitkä sijoitukset ovat tuottavia, ei osata arvioida riski/tuotto suhdetta

Tässä täytyy sanoa, että viime vuosilta on yksi iloinen poikkeus. Suomalaiset ovat uskaltaneet sijoittaa huomattavasti väkilukuunsa nähden bitcoineihin, joka on varmasti ollut viime vuosien tuottavin sijoitusmahdollisuus. Mutta tavallisimmin suomalainen ei katso kohteen tuottopotentiaalia tärkeimpänä kriteerinä, vaan sen vähäriskisyyttä ja vakautta.

Monessa kohtaa tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä, ei pidä pelätä ottaa laskelmoituja riskejä, joissa on onnistuessaan hyvä tuottopotentiaali. Jos tutustut lähes keneen tahansa miljonääriin, joka on luonut omaisuutensa tyhjästä, niin huomaat että hän on jossain vaiheessa elämäänsä joutunut ”laittamaan kaikki peliin”, ottanut laskelmoidun riskin, joka olisi epäonnistuessaan voinut viedä hänet vararikkoon.

Suomessa tällaisten riskien ottaminen pitäisi olla yleisempää kun muualla, koska täällä et jää ns. tyhjän päälle vaikka menettäisitkin koko omaisuutesi, mutta kuitenkin maissa joissa ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa, riskinotto on huomattavasti yleisempää.

6. Ei uskalleta sijoittaa Helsingin pörssin ulkopuolelle

Suomalaisten salkuissa yleisimpiä osakkeita ovat isojen suomalaisyritysten osakkeet kuten Nokia, Kone, Fortum jne.. Jos sijoittajalta kysyy, että miksi hän on ostanut juuri tätä tiettyä osaketta tähän tiettyyn hintaan, ei hän yleensä osaa antaa mitään hyvää vastausta. Kehotammekin avaamaan silmiä ja katsomaan osaketarjontaa Helsingin pörssin ulkopuolelta. Sinulle avautuu yhtäkkiä lukemattomia mahdollisuuksia mitä et ole aikaisemmin tiennytkään.

7. Ei osata realisoida tappioita ajoissa.

Parhaiten tämän näki Nokian kurssilaskun aikana. Oli ostettu huipulta ja kun arvo alkoi laskea, pidettiin sitkeästi kiinni kynsin ja hampain vaikka tarjolla olisi ollut huomattavasti tuottavampiakin sijoitusmahdollisuuksia. Kurssien laskuista tulleet tappiot ovat ns. uponneita kustannuksia, niitä ei pitäisi pitää enää relevanttina, kun vertaillaan onko järkevää myydä nykyiset osakkeet ja vaihtaa johonkin toiseen yhtiöön. Tämä jääräpäisyys on erittäin tyypillistä suomalaiselle sijoittajalle. Sijoitustoiminnassa objektiivisuuden säilyttäminen on äärimmäisen tärkeää menestymisen kannalta.

 

 

Takaisin sijoitusvinkin etusivulle

Copyright sijoitusvinkki.com 2015

Updated 2.3.2015