Tweet

Luottoluokitusta käytetään mm. yritysten ja valtioiden velanmaksukyvyn arvioinnissa. Tämän arvioinnin tekevät erityiset luottoluokitusyritykset.

Alalla vallitsee tällä hetkellä oligopoli. Noin 95% bisneksestä on kolmen suurimman palveluntarjoajan kontrollissa, nämä kolme ovat Standard&Poor’s, Moody’s ja Fitch. Käytännössä suurin osa käyttää Standard&Poorsin ja Moody’sin palveluja ja Fitchin puoleen käännytään jos näiden kahden näkemys eroaa toisistaan. Sijoittajalle luottoluokitukset antavat hyvän kuvan sijoituskohteen maksukyvystä ja riskistä mahdollisiin luottotappioihin. Esim. Osakesijoittajan kannattaa aina ennen sijoituspäätöstä selvittää yrityksen luotonmaksukyky, jotta hän saisi realistisen kuva osakkeen riskisyydestä.

Luottoluokitus vaikuttaa suoraan yrityksen maksaman lainan hintaan, saman luokittajan huonomman arvosanan omaava yritys maksaa lainastaan enemmän korkoa. Yleensä vain suurimmat yritykset ostavat arvioinnin yhdeltä kolmesta isoimmasta, pienempien yritys luotonmaksukyvyn arvioi lainanantaja itse.

Miten luottoluokitusjärjestelmä toimii

Luottoluokitusjärjestelmä alkoi kehittyä 1800-luvun lopussa kun kauppiaat eivät enää tunteneet henkilökohtaisesti kaikkia ostajaehdokkaita ja syntyi tarve riippumattomalle luotonmaksukyvyn arvioijille. Kolme suurta luottoluokituksenarvioijaa aloittivat toimintansa 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa, alussa arvioitavana oli vain Amerikkalaisia teollisuusfirmoja, mutta kun huomattiin, että myös valtion joukkovelkakirjalainoissa saattoi olla luottotappioriski joidenkin valtioiden maksukyvyn pettäessä, myös valtioita alettiin luottoluokittaa.  1900-luvun aikana kolmen suuren asema vahvistui entisestään ja vuonna 1975 Yhdysvaltojen arvopaperimarkkinoita valvovan SEC:n määräyksestä vain nämä kolme olivat virallisen arvioijan asemassa. Siten esimerkiksi eläkerahastot ja hedgefundit, jotka sijoittavat vain korkeimman luottoluokituksen saaneisiin yrityksiin olivat riippuvaisia sijoituspäätöksiä tehdessään S&P, Moody’s ja Fitch luottoluokitus päätöksistä.

Arvosanat ja mitä ne tarkoittavat

S&P ja Fitch käyttävät arvostelussa parhaasta huonoimpaan seuraavia arvosanoja : AAA, AA+, AA, AA-, A+, A, A-, BBB+, BBB, BBB-, BB+, BB, BB-, B+, B, B-, CCC+, CCC, CCC-, CC+, CC, CC-, C+, C, C- ja D. Moody’s taas käyttää arvosteluasteikkoa Aaa, Aaa2,  Aaa3 , Aa1, Aa2, Aa3, A1, A2, A3, Baa1, Baa2, Baa3, Ba1,Ba2, Ba3, B1, B2, B3, Caa1, Caa2, Caa3, Ca1, Ca2, Ca3 ja C. Paras arvosana eli AAA tai Aaa tarkoittaa, että yrityksen riski maksukyvyttömyydelle on n. 0,18%. Arvosanalla BBB tai Baa2 maksukyvyttömyysriski on noin 2,11% ja arvosanalla B/B2 riski on 31,24%. Arvosanalle C ei ole määritetty tarkkaa prosenttiarvoa, mutta sen voidaan sanoa äärimmäisen suuririskinen ja maksukyvyttömyys erittäin todennäköistä.

Esimerkiksi ainoa valtio, jonka joukkovelkakirjalainoilla on tällä hetkellä arvosana C, on Ukraina. Suomen valtion lainat ovat pitkään olleet jo parhaimmassa mahdollisessa luokassa, ja tämän johdosta lainanotto Suomen valtiolle onkin erittäin edullista. On ollut myös puhetta mahdollisesta Suomen luottolukituksen tiputtamisesta yhdellä pykälällä alaspäin, jolloin korkomenot nousisivat huomattavasti. Tästä esimerkistä voi nähdä kuinka suuri vaikutusvalta luottoluokittajilla on nykypäivän taloudessa.

Lyhyen ja pitkän aikavälin luottoluokitukset ja kuinka käyttää niitä

Lyhyen aikavälin luottoluokitukset tekevät usein luotonantaja itse ja tämä tapahtuu nykyisin lähes aina koneellisesti. Siihen vaikuttavat mm. maksuhäiriömerkinnät ja yrityksen luottohistoria. Näitä kutsutaan nimellä yrityksen luottotiedot ja Suomessa niitä toimittaa myös Suomen asiakastieto, josta sijoittajan kannattaa nämä tiedot hankkia, etenkin isompaa sijoitusta tehdessään. Varsinkin sellaisissa tapauksissa, jos yrityksen maksukyvystä on epävarmuutta.

Erityisen tärkeitä lyhyen aikavälin luottotiedot ovat tavarantoimittajille toimitusluottojen perusteeksi. Pidemmän aikavälin luokitukset puolestaan tekevät analyytikot aiemmin mainittujen kolmen suurimman luottoluokittajan lisäksi. Myös pankit tekevät omaan käyttöönsä luottoluokitusanalyysejä ja niitä sijoittava voi käyttää hyväkseen pitemmän maturiteetin joukkovelkakirjoja hankkiessa tai yrityksen kokonaisriskiä arvioidessa.

Kritiikkiä luottoluokittajia kohtaan

Luottoluokitusyritykset saivat kova kritiikkiä etenkin vuoden 2008 finanssikriisin yhteydessä. Silloin noin 45 000 kiinteistöarvopaperia sai parhaimman mahdollisen luokituksen yhtiöiltä, ja monet sanovatkin, että arviot olivat aivan liian optimistisia. Analyytikoilta puuttui kiinteistöalalta tarvittava pohjatieto ja näin ollen antoivat täysin väärän kuvan arvopapereiden riskisyydestä.

Mahdolliset eturistiriidat

Analyytikot tulevat monesti samalta koulutuspohjalta mitä heidän asiakkainaan olevat investointipankkiirit. Investointipankeissa palkka on monesti paljon suurempi, joten siirtyminen analyytikoista investointipankkiireiksi on tyypillistä. Tämä herättääkin kysymyksen siitä, onko arviointi aina täysin objektiivista, jos analyytikot antavat arvosanoja tuleville työnantajilleen? Arvosanojen manipulointi on myös mahdollista työpaikan vaihtumisen jälkeen, koska analyytikoilla on sisäpiirin tietoa jota on mahdollista hyödyntää parhaan mahdollisen luottoluokituksen saamiseksi.

Luottoluokitukset ovat myös maksullisia yrityksille. Käytännössä suuryrityksen on äärimmäisen vaikea saada rahoitusta jos ei se ole hankkinut arviointia Moody’silta ja S&P:ltä. Parempi arvosana tarkoittaa halvempaa lainaa ja täten suoraa rahallista hyötyä yritykselle, joten tässäkin kohtaa herää kysymys arvioinnin rehellisyydestä.

Etusivulle

Copyright sijoitusvinkki.com 2015

Updated 2.3.2015